Tuesday, October 13, 2015

Maahanmuuttokriitikoita. Esittelyssä Jukka Hankamäki ja kadonnut vetoomuksensa Vetoomus laittoman maahanmuuton lopettamiseksi = rajattoman maahanmuuton eli elintasopakolaisuuden lopettamiskeksi



-------------------------------
Hankamäki ampuu kovilla Usarin blogissaan. Kannattaa lukea myös kommenttiosio, sillä Hankamäki vastailee sielläkin melko aktiivisesti:

Edit: Tämä oli liikaa USarille, joka poisti koko tekstin. Siksi liitin sen tähän kokonaisuudessaan. Huomioikaa myös sen companion post, eli "jotta numerot eivät unohtuisi" eiliseltä, sekin poistettu. Sen teksti löytyy tämän postauksen lopussa.

Lainaus

Vetoomus laittoman maahanmuuton lopettamiseksi

29.9.2015 12:45

Onko kyseessä sota, jos maan valtaus tapahtuu aseettomasti mutta suunnitelmallisesti ja sankoin joukoin? Tätä olen joutunut pohtimaan kehitysmaalaisten virratessa usean sadan tulijan päivävauhdilla Tornion rajanylityspaikan kautta Suomeen. Näinä hybridi-, kyber- ja informaatiosodankäynnin aikoina kysymys on lähinnä akateeminen, ja siihen voidaan vastata: totta kai kyse on sodasta, tavallista ovelammasta vain, vaikka hyväuskoisista hölmöistä koostuvien eurooppalaisten huijaamiseen ei paljon tarvita.

Ilmeisinä rintamakarkureina saapuvien 20–40-vuotiaiden jantterien alkuperä on suurimmaksi osaksi epämääräinen, mutta pakolaisiksi ja turvapaikanhakijoiksi heitä ei voi sanoa enää edes Sanoman lehtien valhemedia, joka muutoin tekee kaikkensa lietsoakseen vihaa tulijatulvaa arvostelevia suomalaisia kohtaan. Ehkä turvapaikkaturistien muotivaatteet, kalliit matkapuhelimet, matkalaukuista löytyneet seteliniput ja eau de toilet -tuoksut ovat saaneet valtamedian kukkahattutädeiltä kosteiksi jotain muutakin kuin silmät. Painotettakoon, että tätä kirjoitusta on kenenkään turha yrittää kääntää rasismiksi, fasismiksi, natsismiksi tai miksikään muuksi kuin tämä on: täysin asiallinen vetoomus ja kannanotto sen järjettömyyden lopettamiseksi, joka edelleen on käynnissä Suomeen virtaavan maahanmuuttovyöryn muodossa.

Auttaminen on kaunis asia, mutta mikään moraali ei vaadi tukemaan vieraita kansakuntia omaksi velaksi. Se on Pölhö-Kustaan politiikkaa, josta on tehtävä loppu. Ongelmaa ei voida ratkaista vastaanottamalla, sillä tulijat eivät vastaanottamalla lopu, mutta Suomen valtion ja kuntien rahat ylläpitoon ja kotouttamiseen loppuvat – ovat loppuneet jo, ja narun pää on vetäjien kädessä.

Vastaanottopolitiikan taustalla on vääristynyt tilannearvio. Se periytyy 1970- ja 1980-luvuilta, jolloin länsimaissa rakennettiin omahyväistä kuvaa meistä itsestämme muita rikkaampina ja vauraampina kansakuntina. Tosiasia on, että useimpien muiden Euroopan maiden tavoin Suomi ei ole rikas vaan velkainen ja edelleen köyhtyvä maa, jonka kansalaisilla on suuria toimeentulo-ongelmia. On mahdotonta yrittää kalastella kansalaisilta ymmärtämystä valtiontalouden leikkauksille, jos vaivalla säästetyt varat luovutetaan toisella kädellä vieraiden kansakuntien hyväksi. Sellaiselta politiikanteolta katoaa legitimiteetti eli laillisuus- ja oikeusperustus.

Valtio on etujärjestö, jonka tehtävä on huolehtia ensisijaisesti omien kansalaistensa eduista – ei muiden. Mikäli valtio tämän tehtävänsä kadottaa, se lakkaa olemasta. On paljastavaa, että Saudi-Arabia ei ota puheena olevia, etupäässä Afganistanin ja Irakin turvallisiksi määritellyiltä alueilta tulevia siirtolaisia vastaan ollenkaan, vaikka varaa auttamiseen olisi ja kyseessä on veljeskansa, jossa uskonto ja kulttuuri ovat jotakuinkin samanlaisia. Australia puolestaan sulki rajansa paikallisilta pakolaisilta, jolloin ainakin merellä hukkuminen ja välitysbisnes loppuivat. Mutta ruotsalaiset syyttävät suomalaisia siitä, että Suomi ei halua maahanmuuttajia, vaikka Ruotsi otti vastaan kymmeniä tuhansia suomalaislapsia sodan aikana (jonka jälkeen heidät luonnollisesti palautettiin). Ja Ilta-Sanomat syyllistää tällä pittoreskillä tuokiokuvalla lukijoitaan.

Voidaanko kuvitella yksisilmäisempää historian vääristelyä? Ruotsalaisten kannattaisi pakolaisongelmansa kanssa tuskaillessaan muistaa oma historiansa. Suomalaiset kävivät Talvi- ja Jatkosotaa myös ruotsalaisten puolesta, ja mikäli Suomi ei olisi pystynyt hyökkäyksiä pidättelemään, olisi Ruotsiin virrannut Tornion rajan yli kymmenien tuhansien suomalaisten sotalasten sijasta kymmeniä tuhansia neuvostosotilaita.

Suomi on jälleen hyökkäyksen kohteena, mutta nykysodankäynnille tyypilliseen tapaan sotaa on vaikea tunnistaa sodaksi, sillä uuden sodankäynnin muodot käyttävät yllättäviä taktiikoita. Hyökkäys tapahtuu nyt puolueettomasta ja turvallisena pidetystä Ruotsista, sillä sitä on vaikeampi tunnistaa viholliseksi, ja hyökkäyksen toteuttajina ovat pääasiassa Afganistanin ja Irakin kaukaa tulleet kansat.

Olen toki aiemminkin arvostellut maahanmuuttopolitiikan typeryyksiä, mutta tänä syksynä olen katsellut vierasmaalaisten laitonta maahanmuuttoa kallella kypärin – pieni ihminen kun ei vyöryn pysäyttämiseksi paljoa voi. Se on kuin puhaltaisi myrskyä vastaan, varsinkin kun hallituksen enemmistö näyttää kannustavan maahanmuuttoon, vaikka pakki sekä omien että vieraiden ruokkimiseen on tyhjä. Ainoa voima, joka on pyrkinyt tulijatulvan pysäyttämiseen, on Perussuomalaiset, mutta puolueen kannatus ei yksin riitä ratkaisujen tekemiseen, eli rajan sulkemiseen. Voidaan vain vaatia Dublin II -asetuksen noudattamista ja tulijoiden rekisteröitymistä niissä turvallisissa maissa, joihin he ensinnä saapuvat.

Pakolaisongelman kasaaminen muiden Euroopan maiden riesaksi voi vaikuttaa opportunistiselta, mutta tosiasiassa vastaanottamisen lopettaminen Pohjoismaihin ohjaisi Etelä-Euroopan maita valvomaan EU:n ulkorajoja paremmin. Jos ja kun rajat eivät pidä Välimerellä eivätkä Balkanilla, niiden täytyy pitää viimeistään täällä Suomessa.

Taakanjaosta puhuminen on surkuhupaisaa siksikin, että maahanmuuttomyönteisessä asennemuokkauksessa vakuuteltiin muutama vuosi sitten, että tulijat ovat rikkaus. Nyt kun rikkaus on ovella, kukaan ei sitä näytä haluavan. Niin se valhe kaatuu.

Toinen, mihin vedotaan, on vastuu. Vastuu mistä? Vastuuta voi olla vain sillä, jolla on kausaalinen syy-yhteys tapahtumiin. Suomalaiset eivät ole aiheuttaneet Lähi-idän takapihojen kurjuutta, joten meillä ei ole kyseisten maiden ideologisista sodista, uskonnollisista kiistoista, sorrosta eikä väkivallasta kerrassaan mitään vastuuta. Jos joitakin autamme, apu ei voisi perustua vastaanottamiseen eikä dollari- tai eurodiplomatiaan. Ainoa, mitä täältä voitaisiin viedä, on demokraattinen yhteiskuntajärjestelmä. Ihmisoikeudet kun eivät ole erillisoikeuksia, jotka tulisivat vaatimalla. Ne saadaan voimaan vain, jos koko yhteiskuntajärjestelmää muutetaan niin, että kehitysmaiden pahimmat painajaiset, eli islam ja sosialismi, saadaan kumotuiksi ja tilalle vapaa markkinatalous, demokratia ja valistusihanteisiin pohjautuva arvoperustus.

Monikaan ei ole tullut ajatelleeksi, kuka pakolaisten vastaanottamisesta hyötyy tulijoiden itsensä lisäksi. En ajattele nyt niitä suomalaisia, jotka toimivat maahanmuuttobisneksessä keskusten ylläpitäjinä, palkattuina sosiaalityöntekijöinä tai pääministerinä, joka saa talonsa luovutuksesta tulijoiden käyttöön usean tuhannen euron kuukausikorvauksen. On vieläkin vahingollisempi hyötyjä.

Syyrian väkivaltaisessa hallituksessa ja Isis-järjestössä nauretaan vatsa kippurassa, kun islam leviää sortoa pakenevien maahanmuuttajien myötä Eurooppaan. Isis ja sitä pakenevat ovat siis aidan samalla puolella ruokkimassa islamin leviämistä. Kyse on islamin ekspansiivisesta valloituspolitiikasta, jonka motiivit ovat valtapoliittisia, lajinsäilytysstrategisia ja jopa jihadistisia. Tässä prosessissa pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat pelkkiä pelinappuloita, jotka saattavat olla tietoisia meneillään olevasta valloituspolitiikasta, tai sitten eivät. Yhtä kaikki, Isistä pakenevat pakolaiset tulevat toimineiksi Isiksen hyväksi siirtyessään länsimaihin ja levittäessään samalla islamia Euroopassa. Juuri tämä on Isiksen piilotavoite, ja sitä virallinen Suomi tukee.

Tässä kirjoituksessa en ota kantaa siihen, mitä tämä kaikki maksaa länsimaille. Selväksi on tullut, että Suomen valtiontalouden säästötoimet ovat rikka rokassa maahanmuutosta koituviin kustannuksiin verrattuina. Esimerkiksi Helsingin yliopiston budjetista leikataan vuosina 2019 ja 2020 noin 106 miljoonaa euroa vuodessa, mikä merkitsee arviolta 1200 työpaikan lopettamista. Parin viime viikon aikana saapuneiden maahanmuuttajien pelkkä ylläpito tulee maksamaan yhteensä noin 450 miljoonaa vuodessa. Mitä perusteita on olettaa, että kansalaiset hyväksyisivät tämän? Ainakaan se ei ole oikeudenmukaista, mikäli verovarojen perimisen oikeutuksena pidetään sitä, että ne palaavat tavalla tai toisella maksavan kansakunnan omaksi hyväksi.

Rahaakin tärkeämpi kysymys on, haluavatko suomen kansalaiset, toisin sanoen täällä asuva kantaväestö, maahamme niin suuria väestöpoliittisia muutoksia, että ne pullistavat ratkaisevasti myös väestödiagrammeja. Haluavatko suomalaiset maahan merkittäviä etnisiä vähemmistöjä, joista voi tulla myös enemmistöjä ja jotka tavoittelevat poliittista vaikutusvaltaa omien oikeuksiemme hinnalla tai niiden vastaisesti?

Professori Samuel P. Huntingtonin tutkimukset osoittavat, että maailman lähes kaikki konfliktipesäkkeet paikantuvat monikulttuurisille alueille ja että yhtenä osapuolella on useimmissa tapauksissa islam. Harvard-professori Robert D. Putnam on puolestaan väittänyt, että monikulttuurisissa yhteisöissä konflikteja ei synny vain vähemmistöjen ja enemmistöjen välille, vaan lopulta myöskään valtaväestöön kuuluvat eivät voi luottaa toisiinsa, mikä vähentää yhteiskunnallista tehokkuutta. Näyttöä tästä on saatu myös Suomessa, kun suomalaisten omat rivit ovat menneet halki osan perätessä Suomeen entistä enemmän maahanmuuttoa – ilmeisesti saadakseen itselleen poliittista kannatuspohjaa maahanmuuttajista ja vaikeuttaakseen istuvan hallituksen asemaa.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan virallisesti tunnustettu tulos on, että Suomessa ei ole merkittäviä etnisiä ristiriitoja. Tästä tuloksesta täytyy jatkossakin pitää kiinni. Eri kulttuurialueilta tulevien maahanmuutosta seuraa sekä arvoristiriitoja että eturistiriitoja, kun kantaväestön ja maahanmuuttajien arvot ja edut joutuvat konflikteihin kaduilla ja kujilla, turuilla ja toreilla ja etenkin kilpailtaessa työpaikoista ja oikeuksista sosiaalietuuksiin. Jos valtiovalta asettuu oikeuttamaan vierasperäisten etua esimerkiksi kunnallisissa asuntojonoissa sillä perusteella, että varattomina heidät luokitellaan kantaväestöön kuuluvia kiireellisimmiksi asunnon tarvitsijoiksi, sitä ei kansalaisten moraalitaju kestä.

Kyse on perimmältään siitä, haluaako valtiovalta tuottaa yhteiskuntaamme konflikteja ja siitä sikiävää rasismia. On väärin kuvitella, että rasismi syntyisi kansankiihottajien taikasanoista. – Ei, vaan siihen on syynsä. Kansankiihottaja ei ole rasismin syy vaan seuraus holtittomasta maahanmuuttopolitiikasta, aivan kuten itse ilmiö: rasismikin. On perin ajattelematonta lietsoa lisää maahanmuuttoa vain sen oletuksen varassa, että kyllä ihmisten suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuuden ideologian leviäminen pitävät molemminpuolisesta sopeutumisesta huolen.

Mikä onkaan kauniimpi asia kuin se, että kansakunnat voivat ymmärtää toisiaan? Tosiasiassa suvaitsevuuden ja monikulttuurisuuden ideologian mukainen hyväntahtoisuuden oletus on pelkkä hurskas toive. Oletukset ja toiveet eivät koskaan ole tosiasioita. Niinpä niiden toteutumiseen ei pitäisi luottaa. Kyseessä on kupla.

Jo Frankfurtin koulukunnan filosofit Adorno, Horkheimer, Marcuse ja Fromm varoittivat ihmisiä luottamasta liikaa omaan suvaitsevuuteensa ja hyvyyteensä, koska juuri tämän idealismin vallassa tehdyt oletukset olivat heidän mukaansa syinä fasismin kasvuun yhteiskunnassa. Jos ja kun ääriainekset hallitsemattoman maahanmuuton tuloksena jälleen lisääntyvät, tämä on seuraus ajattelemattomasta maahanmuuttopolitiikasta, jonka tuloksena ajaudutaan suuriin ristiriitoihin. Pahimmassa tapauksessa pakolaisleirit vain siirretään paikasta toiseen, ja ennen pitkää keskitysleirit savuavat taas Euroopassa. Tätäkö hyvyydessään kylpevä ja ovia sepposen selällään pitävä Euroopan unionin komissio, Juncker, Merkel ja ties kuka Perkele haluavat?

Rajojen sulkeminen ei ole rasismia vaan realismia. Kun EU:n eteläiset maat eivät sitä tee, meidän suomalaisten on niin tehtävä. Perusteen tähän antaa se, että myös Unkari on pystyttänyt rajoilleen aitaa, ja Schengenin vapaan liikkuvuuden sopimus on rikottu myös muualla. Lisäksi EU:lta puuttuvat todelliset keinot sen enempää valvoa kuin rangaistakaan jäsenmaitaan siitä, että ne valvovat rajojaan kansallisen suvereeniutensa merkiksi.

On oireellista, jos Euroopan unioni alkaa käyttää valtaa omien jäsenvaltioidensa etuja vastaan. Sellainen demokratia, joka edellyttää kaikilta samaa mieltä olemista, on pahasti sairas. Olin itse jo EU-jäsenyydestä äänestettäessä sitä mieltä, että kyseiseen silmukkaan ei olisi pitänyt lainkaan ripustautua, ja edelleen olen sillä kannalla, että Suomen kannattaisi pyrkiä eroon sekä Euroopan unionista että rahaunionista, joka on osoittautunut pelkäksi velkaunioniksi.

Varsinainen uni on hallituksen keskustalaisilla ja kokoomuslaisilla osapuolilla. Poliittista kokemusta ja kontakti kansalaisten elämään on vain Timo Soinilla. Muut ovat kokemattomia. Cai-Göran Alexander Stubb on kansainvälisyyskiimassaan eteenpäin hökeltävä rkp:läinen herraspoika, joka on hukannut kielipoliittiset taustansa ja etunsa niin pahasti, ettei ymmärrä maahanmuuton heikentävän suhteellisesti myös ruotsinkielisen vähemmistön asemaa Suomessa. Hänen apurinaan toimiva sisäministeri Petteri Orpo on nostanut kätensä ylös ja laskenut housunsa alas tulijatulvan edessä. Hän on orpo petturi.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on omalta osaltaan saada aikaan se vaikutus, että Suomen hallitus nyt vihdoinkin ymmärtäisi laittaa rajat kiinni laittomilta maahanmuuttajilta. Heitä virtaa nimenomaan Tornion raja-aseman kautta, koska laivayhtiöt tuntevat lain eivätkä halua auttaa laittoman maahanmuuton järjestämisessä. Laittoman maahanmuuton avustaminen on Suomen lain nojalla rangaistavaa, ja lisäksi laki tuntee rikoksesta törkeän muodon. Sen sijaan Ruotsin valtio tarjoaa läpikululle ilmaisen junakyydin, samoin Itävalta, joka ei halua tulijoiden jäävän maahan vaan antaa kyydit Saksan rajalle. Se vieraskoreudesta.

Jos keskusta ja kokoomus eivät nyt taivu Perussuomalaisten eduskuntaryhmän vaatimukseen laittoman maahanmuuton lopettamiseksi ja tulijoiden pikakäännyttämiseksi, kepun ja kokoomuksen ministerit jäävät historiaan poliitikkoina, jotka aiheuttivat maallemme ennennäkemättömän ja peruuttamattoman vahingon.

Sylinsä ja lompakkonsa avaavien hölinöille työvoimapulasta ja huoltosuhteen paranemisesta maahanmuuton myötä voidaan nauraa pitkät naurut maassa, jossa on 340 000 työtöntä ja noin 750 000 ihmistä jatkuvien työpoliittisten toimenpiteiden kohteena: osa-aikaisina, vajaatyöllisinä tai joillakin kursseilla. Enää alle puolella työssä olevasta työvoimasta on vakituinen työpaikka.

Tilastojen mukaan juuri irakilaiset ja somalit ovat vaikeimmin työllistyviä, ja työttömyysprosentit hipovat 80:aa. Totuus on, että Suomessa ei ole määrällistä eikä laadullista pulaa työvoimasta vaan ainoastaan halvasta työvoimasta. Yritysten ja yhteisöjen on kuitenkin lyhytnäköistä tavoitella maahanmuuttajista edullista työvoimaa, sillä kulut kiertyvät sosiaalikustannuksina maksettaviksi, kun suomalaiset joutuvat olemaan siirtolaistyövoiman vuoksi työttöminä.

Myös tyypillisissä maahamuuttaja-ammateissa laiva on täynnä, ja pizzojen hinta laskee katupörssissä, sillä lisämarkkinoita ei ole. Niille kaikille suomalaisille, joilla on maahanmuuttajakavereita, muistuttaisin, että ensimmäisinä maahanmuutosta joutuvat kärsimään täällä jo olevat maahanmuuttajaryhmät. Niin käy, kun pöty loppuu pöydästä ja poliitikkojen puheista.

Lietsomalla maahanmuuttoa Euroopassa ja Suomessa tehdään nyt sangen tyhmää politiikkaa. Sen seuraukset ovat ennalta-arvaamattomia sekä poliittisesti, taloudellisesti että yhteiskuntarauhan kannalta.

On syytä muistaa, että toiminnan perustana pidetty monikulttuurisuuden ideologia on sisäisesti ristiriitainen. Monikulttuurinen tarkoittaa itse asiassa samaa kuin moninorminen. Moninormisuus on eri asia kuin moniarvoisuus. Moniarvoisuus on mahdollista yhdessäkin kulttuurissa, esimerkiksi tässä meidän länsimaisessa kulttuurissamme, joka perustuu liberalismiin, demokratiaan ja valistusihanteisiin. Sen sijaan monikulttuurisuudesta seuraa yleensä normatiivisia ristiriitoja, jotka johtavat vaivaannuttaviin sopeuttamisen ja mukauttamisen vaatimuksiin, kuten päällekkäisiä normeja sisältävissä organisaatioissa aina käy. Tästä puolestaan seuraa, että erilaisista kulttuureista joudutaan hiomaan särmät pois, jolloin tuloksena onkin yksiaineksinen kulttuurimonoliitti, täsmälleen Neuvostoliiton tapaan. Monikulttuurisuus on siis käsitteellinen paradoksi, jonka ihaneet syövät itsensä pois. Tämä on looginen totuus, kantilainen analyyttinen a priori -tosiasia, joka on voimassa sui generis.

Julkinen sana on keskittynyt vaatimaan maahanmuuttokriitikoilta perusteita väitteilleen, miksi maahanmuutto ei toimisi yhteiskuntapolitiikan perustana. Kyse on todistustaakan vieritysyrityksestä. Me kriitikothan emme oikeastaan väitä mitään. Me vain kritisoimme, arvostelemme ja kyseenalaistamme. Sen sijaan vahva väite on niillä, jotka väittävät, että mullistusmaiset kumoukset Euroopan väestörakenteessa voisivat toimia edes välttävästi, saati tuoda mukanaan rikkautta ja kukkeutta. Heidän pitäisi perustella väitteensä. Niinpä Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Iltalehden, Aamulehden, Yleisradion, MTV3:n ja muun valtamedian kannattaisi tiedostaa yhteiskuntavastuunsa peräämällä perusteluja maahanmuuton kannattajilta, mutta sitä ne eivät tee. Eivät tee, koska eivät uskalla. Sillä näyttö puuttuu. Jos näyttöä humanitaarisen maahanmuuton sosiaalipoliittisista, työpoliittisista tai taloudellisista tuloksista on jossakin saatu ja julkaistu, se on ollut poikkeuksetta negatiivista.

Kuten jo edellä totesin, tämän kirjoituksen tarkoitus on meneillään olevan hulluskierteen katkaiseminen, sen pakkoneuroosimaisen ja häveliäisyydellä sekä syyllistämisellä ruokitun kehän lopettaminen, joka hyödyntää poliittisen eliitin halua piehtaroida EU-kollegojensa suosiossa. Suomen ministerit ovat sandwich-tilanteessa: puun ja kuoren välissä. Ministerineuvoston kokouksissa he jakelevat suullisia lupauksia vastaanton jatkamisesta, vaikka samalla rikotaan paperilla olevaa Dublinin asetusta. Suomeen lennettyään he joutuvat toteamaan, että kansa ei tätä hyväksy, ja sitten he levittävät kätensä jälleen Brysselissä.

Itse ratkaisisin ongelman viitaten kansallisvaltioiden suvereniteettiin: EU:ta luotaessa lähdettiin ajatuksesta, että valtioiden itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus säilyvät. Siihen sisältyy myös valta itse päättää, keitä päästämme rajojemme sisäpuolelle ja millä perusteilla. Jos ja kun EU:n ulkorajat eivät (meistä riippumattomista syistä) pidä, me suomalaiset emme voi emmekä halua olla toisten valtioiden piittaamattomuudesta johtuvien ongelmien kärsijäosapuoli.

Pelkän rajavalvonnan ja paremman rekisteröimisen käyttöönotto ei riitä, vaan Suomen on palautettava ilman laillisia matkustusasiakirjoja saapuneet tulijat takaisin Ruotsiin Dublin-asetuksen nojalla. Suomen lainsäädäntöä on muutettava nopeasti niin, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tulo maahamme voidaan estää kokonaan.

Tulijoiden kurjuutta suurtenkin määrien vastaanottaminen lievittäisi vain pieneltä osin, mutta vastaanottoon perustuva politiikka ei ratkaise itse ongelmaa, joka on liian suuri syntyvyys kehitysmaissa. Siksi vastaanottaminen on strategiana täysin toimimaton, virheellinen ja väärä myös kehitysmaiden omaa etua ajatellen.

Laaja maahanmuutto on aiheuttamassa länsimaihin suurempia ongelmia kuin se ratkaisee ongelmapesäkkeissä, joista pakenevat nyt parhaat ja varakkaimmat voimat, aivan kuten kehitysmaista yleensäkin. Tämä syventää kurjuutta lähtömaissa. Meneillään oleva väestöjensiirto ei ole kenenkään edun mukaista. Sen tuloksena maailmassa ei ole ennen pitkää kehittyneitä maita ja kehittyviä maita vaan pelkkiä kehitysmaita.

http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203693-vetoomus-laittoman-maahanmuuton-lopettamiseksi

Lisäksi:
Lainaus
Jotta numerot eivät unohtuisi

1.10.2015 11:30

Suomeen on saapunut tänä vuonna 29.9.2015 mennessä 17 350 turvapaikanhakijaa. Heistä 11 898 eli 69 prosenttia on irakilaisia ja 1 758 eli 10 prosenttia somalialaisia. Valtaosa tulee siis turvallisina pidetyiltä alueilta eikä ole välittömän suojelun tarpeessa. Suuri osa on pelkästään paremman elintason perässä tulevia onnenonkijoita ja sosiaaliturvamme hyväksikäyttäjiä, ja perheenyhdistämisohjelmien kautta määrä voi vielä moninkertaistua.

Vaikka siirtolaisten täysin holtiton maahantulo ”saatiin jotenkin hallintaan” syyskuun lopulla, eli tulijoita rekisteröidään ja palvellaan entistä säntillisemmin, maahan saapuu edelleen 300–500 henkilöä päivässä, joten arviot 30 000–50 000 tulijan päätymisestä Suomen valtion ja kuntien elätettäviksi täyttyvät tätä vauhtia vuoden loppuun mennessä.

Nyt ei ole kyse siitä, etten ymmärtäisi toiseutta, vierautta ja erilaisuutta. Kyse ei ole siitäkään, etten kunnioittaisi ihmisarvoa tai että jakaisin ihmisiä heihin ja meihin.

Kyse on siitä, että ymmärrän sosiodynamiikkaa ja kausaaliyhteyksiä eli sitä, kuinka yhteiskunta toimii ja millaisia lainalaisuuksia siinä vallitsee: ihmisten rivit jakautuvat ihan itsestään heihin ja meihin, mikäli nykymeno jatkuu. Ja juuri tämän tyhmän maahanmuuttopolitiikan ja sen seurauksena syntyvän rasistis-fasistisen katastrofin haluaisin estää.

Suomalaiset lakkaavat ymmärtämästä omasta aloitteestaan toiseutta, vierautta ja erilaisuutta sekä kunnioittamasta ihmisarvoa, jos nykyinen tulijatulva ja sen taustalla oleva avoin vastaanottopolitiikka pysyvät voimassa. Kyse on siis siitä, että käsitykseni mukaan maahanmuuttovyöry tuottaa suuria sosiaalipoliittisia ongelmia, jotka aivan itsestään kumoavat myös kauniit humaanit ihanteet juuri siksi, että se ei kerta kaikkiaan toimi. Esitin poliittiset perustelut jo edellisessä kirjoituksessani.

Raha, jolla siirtolaisia joudutaan ylläpitämään, ei ole mitään lelurahaa. Se on suomalaisilta ihmisiltä otettua rahaa tai meidän kansalaisten piikkiin lainattua velkarahaa. Valtion budjettiin syntyy tätä kautta vähintään 1,5 miljardin lovi. Mistä nämä rahat otetaan? Vastaus: sinulta ja jälkeläisiltäsi, joiden maksettaviksi valtion velat kaatuvat.

Euroopassa ei ole vain pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden aiheuttama kriisi vaan myös taloudellinen ja poliittinen kriisi. Siirtolaisten hyökkäys Suomeen osui, kuten yllätyshyökkäykset usein tekevät, pahimpaan mahdolliseen aikaan: taloutemme on romahduspisteessä ja työllisyystilanne katastrofaalinen. Hotelleita, motelleita ja muitakin kiinteistöjä pakko-otetaan siirtolaisten käyttöön, ja valtio asuttaa pysyviä turisteja kuntiin valtuustojen yksimielisen tahdon vastaisesti.

Tilanne riistäytyi käsistä kesällä, jolloin Angela Merkel teki elämänsä emämunauksen ja toivotti siirtolaiset lämpimästi tervetulleiksi Saksaan, ei kuitenkaan Suomeen, jonne he nyt vyöryvät. Tästä on seurannut poliittinen kriisi, jonka tuloksena hallitukset horjuvat, tosin niiden kannatusta tai kannatuskatoa ei tiedä tarkalleen kukaan. Hitler puolestaan heittää vaikutuksensa nykypäivään, sillä ilman tunnettua menneisyyttään Saksa ei ottaisi nyt siirtolaisia vastaan varmaankaan yhtään, mutta tätä nykyä se tekee kaiken polvilleen pakotettuna, aseista riistuttuna ja natsimaineestaan ripitettynä. Tämän absurdin politiikan tuloksena fasismin soihdut ovat syttymässä uudelleen myös Saksassa. Juuri sekö on Merkelin tavoite?

Kun Etelä-Euroopan maat eivät ole pystyneet valvomaan EU:n ulkorajoja, niin kuin Suomi valvoo Venäjän-rajaansa, Euroopan unionin jäsenmaiden keskinäinen luottamus on hajonnut palasiksi. Historia todistaa, että valtiot ja valtioliitot ovat romahtaneet nimenomaan kyvyttömyyteen kontrolloida rajoja ja väestöjen vaellusta. Myös Rooma tuhoutui kansainvaelluksiin.

Mutta numeroihin. Pakolaiskriisistä, taloudellisesta kriisistä ja poliittisesta kriisistä huolimatta yksikään tutkimuslaitos, yliopisto tai media ei ole tehnyt tai teettänyt empiiristä kannatustutkimusta siitä, mikä kansalaisten tuki meneillään olevalle siirtolaisvyörylle, talouspolitiikalle ja hallitukselle yleensä on, vaikka aika olisi otollinen ja olosuhteet suorastaan määräisivät, että tutkimus olisi nyt tehtävä. Gallupeja laaditaan turhemmistakin syistä.

Tutkimuslaitosten asenne on samanlainen kuin entisen valtamedian, joka laittoi juttujensa kommenttipalstat kiinni, ettei totuus paljastuisi, ja jota sen vuoksi sanotaan syystäkin nykyään roskamediaksi. Yliopistoissa tutkimusta maahanmuuton vastustuksesta ja kansalaisten mielipiteistä ei tietenkään tehdä, koska niissä toimivien täytyy olla lähtökohtaisesti maahanmuuton suosijoita ja monikulttuurisuutta kyseenalaistamattomia poliittisen vallan mielistelijöitä tai maahanmuuttajia itsekin. Muuten saa potkut tai ei ainakaan virkaa, ja tutkintojen suorittaminen estetään.

Yksityiset tutkimuslaitokset puolestaan tekevät tutkimuksia vain, mikäli joku tilaa ja maksaa. Hallituspuolueet eivät tilaa, koska oma kannatus on pohjassa. Oppositio ei tilaa, koska pelkää saavansa kansalaisilta tuomion maahanmuuton suosimisesta, joka perinteisesti on kuulunut vihervasemmiston ideologiseen mutta ei intressiagendaan. Media vaikenee maahanmuuton kannatuspohjan murenemisesta syistä, joita voidaan sanoa neuvostoaikojen tapaan ”yleisiksi syiksi”: ”maahanmuuton ja monikulttuurisuuden edistäminen” on kuin ”idänsuhteiden kehittäminen ja lujittaminen”, joiden pitää jatkua, vaikka universumi ympäriltä räjähtäisi.

Tekisin kannatussuhteista tutkimuksen itse, mutta puhelinlaskua syntyisi 1000 ihmiselle soittelemisesta liikaa. Mitä sitten pitäisi kysyä?

Ensinnäkin pitäisi selvittää perusasia: haluavatko suomalaiset maahanmuuttovirran jatkuvan vai eivät ja missä muodossa tai määrin? Lehtien sivuilla olleet äänestykset antavat esinäyttöä ja ohjaavat olettamaan, että tuomio tulijavirran katkaisemiselle olisi selvä: raja kiinni. Tässä mielessä kysymys on hieman tylsä ja turha.

Toiseksi pitäisi selvittää, kuinka moni on Suomen hallituksen ja Euroopan unionin nykyisen maahanmuuttopolitiikan kannalla, ja mikä on kannatuksen aste kummassakin tapauksessa.

Ja kolmanneksi: mikä on Suomen puolueiden kannatus? Tässä kohdassa voisi olla erilaisia jossitteluvaihtoehtoja. Voitaisiin tiedustella esimerkiksi sitä, mitä puoluetta äänestettäisiin, jos hallitus hajoaisi Perussuomaisten lähtiessä hallituksesta eikä uutta hallitusta saataisi kokoon edes Rkp:llä ja vihreillä täydentämällä, vaan vaalit pidettäisiin nyt. Toinen kysymys voisi koskea sitä, mitä puoluetta todennäköisesti äänestäisitte seuraavissa kunnallis- ja eduskuntavaaleissa, mikäli valtion nykyhallitus istuu eduskuntavaalikauden loppuun.

Tylsäähän tämä on, kun arvaa tulokset etukäteen. Mutta sittenpä asiasta olisi tutkimusnäyttö.

Lopuksi aihetta voisi avata ja tiedustella, pitäisikö Suomessa tehdä sotilasvallankaappaus, mikäli hallitus edelleenkin pitää rajoja auki, toisin sanoen: pitäisikö rajat sulkea hallitusvallan ohi armeijan voimin, mikäli kansan suuri enemmistö niin haluaa?

Kansalaisten tuomio maahanmuutolle on ollut niin yksiselitteisen selvää lehtien verkkosivujen äänestyksissä, että ainakin nuo prosentit riittäisivät perustuslain säätämiseen. Nähdäkseni hallitusvallan oikeutuksesta suuriin väestöpoliittisiin muutoksiin pitäisikin päättää perustuslain säätämisjärjestyksessä. Alle 4/5 kansalaiskannatuksella maahanmuutolta puuttuu oikeutus.

Mediassa ja hallintodiskurssissa käytetään sekavia ilmaisuja, kuten ”pakolaiskriisin saaminen paremmin hallintaan” määrittelemättä mitenkään, mitä ”paremmin hallitseminen” on. Siirtolaiskriisi ei ole hallinnassa, jos ja kun tulijavirta rajan yli jatkuu usean sadan päivävauhdilla. Päinvastoin, se on huonommin hallinnassa, jos ja kun valtiovalta mahdollistaa tulijoiden kirjautumisen turvapaikanhakijoiksi Suomeen, sillä silloin aloite ja valta ovat tulijoilla, joita ei saa täältä enää pois.

On väärin, että muualla käytävien sotien tulokset siirretään meidän suomalaisten kärsittäviksi. Suomen valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpiä tehtäviä on pitää meidät sotien ja konfliktien sekä niiden kielteisten seurausten ulkopuolella. Suomi ei ole maa, johon siirtolaisten pitää voida hyökätä siksi, että joku muu on hyökännyt heidän maahansa. Sen sijaan kansallisvaltio on etujärjestö, jonka tehtävä on huolehtia ensisijaisesti omien kansalaistensa eduista.

Sodan todellisuuteen liittyvä määritelmällinen totuus on, että Suomeen laittomasti tulevat siirtolaiset ovat meidän kannaltamme katsoen vihollisia. Asiaa ei muuta se, että maamme valtaus tapahtuu muodollisesti ilman aseita, pelkän Schengen-sönkötyksen varjolla ja juristinnuijien kiistellessä Dublin-koreografiasta. Pakolaisten tulee paeta myös meitä, jotta meidän ei tarvitse paeta heitä.

Niinpä yksi gallup-kysymys voisi koskea myös sitä, haluaisitteko, että Tornion rajalle pystytettäisiin konekivääripesäkkeitä torjumaan tätä järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti tapahtuvaa maamme valtausta. Suomella on itsenäiset asevoimat siksi, että niillä voidaan tarvittaessa torjua vihollisen hyökkäys maahamme, tapahtuupa se sitten millä verukkeella tahansa. Valtion suvereniteetin ja sen oman kansan edun puolustaminen menee kaikkien diplomaattisten kohteliaisuuksien, ulkomaisten mainetekijöiden ja Brysselin kristallikruunujen alla annettujen lipsautusten ohi.

Kuka muuten ajattelee sitä, kuinka epäkohtelista on tulla ruokapöytäämme ja valittaa tarjoilusta, tai kuinka röyhkeää ja muiden Euroopan maiden omaa mainetta vahingoittavaa on ollut rikkoa yhdessä tehty Dublin-sopimus, kuten Ruotsi on tehnyt? Tulisiko mitään mieleen?

http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203850-jotta-numerot-eivat-unhotuisi
« Viimeksi muokattu: 02.10.2015, 08:40:00 kirjoittanut Leijona78 »




----------------------